 |
| Tätä kirjaa ei saanut lainaksi yhdestäkään Satakunnan kirjastosta. Se ei tosin haitannut, koska näin hyvän teoksen omistaa mielellään. |
..vaivuin kaiken häivyttävään uneen, vapaana toiveista, haluista, tahdosta
August Strindberg (1849-1912) on yksi Ruotsin kuuluisimmista kirjailijoista, ja hänet tunnetaan erityisesti ongelmallisesta suhteestaan naisiin. Kolme avioeroa kuultavatkin selvästi läpi tämän kirjan teksteistä, jotka julkaistiin pian Strindbergin viimeisenkin avioliiton kariutumisen jälkeen. Mitään hilpeää luettavaa buddhalaista "älä toivo mitään, niin et joudu pettymään" -elämänasennetta henkivä Yksin ja katkeran surullinen Harjannostajaiset eivät siis olleet.
Kaikeksi onneksi Strindberg sai kuitenkin vältettyä pateettisuuden puolelle ajautumisen, ja lopputulos oli sen sijaan puhutteleva ja koskettava. Aika-ajoin Strindberg toi mieleeni Thomas Mannin ja Virginia Woolfin. Tässä on kirjailija, jonka tuotantoa voisin lukea enemmänkin!
Harjannostajaiset (Taklagsöl, 1906)
Dramaattisesti päättyvässä Harjannostajaiset-tarinassa käydään läpi sitä, miten avioliitto vääjäämättä tuhoutuu:
Aurinko oli noussut ja värisimme aamun viileydessä. "Miten kauan sinä luulet tämän onnen kestävän?" vaimoni kysyi. "Hys, hiljaa ettei kukaan vaan kuule! Kunpa koston jumalatar ei kuulisi!" vastasin. -"Kuuleeko vai ei, sehän riippuu meistä itsestämme!" hän väitti vastaan. -"Eikä riipu! Me tahdomme olla rauhassa, pysyä yhdessä, ja silti joku tulee väliin ja erottaa meidät!" (s.128.)
Niin oli muutos käynnissä. Kahdessa viikossa vaimoni oli vaihtanut puolta, makuaan, taipumuksiaan, sympatioitaan, tapojaan. (s. 141.)
Millaista juonimista elämä ja kanssakäyminen onkaan! (s.161.)
Luther sanoo: "Tämä elämä on niin kurjaa, että rakkaimmatkin aiheuttavat meille kärsimystä. Lemmenhaluiset kiduttavat meitä öin ja päivin, ja jos ihastuttava nainen taluttaa heitä narusta, he seuraavat tottelevaisesti kuin naudat. Sanalla sanoen ihmisen elämä on pelkkää surkeutta ja järjettömyyttä." (s.168.)
Naislukijana minua kiehtoi päästä miehen pään sisälle, "vastapuolelle". Sieltä löytyi yllättävää herkkyyttä. Strindbergiä ollaan syytetty misogyniasta, ja en ihmettele sitä lainkaan tämän tekstin perusteella. Kaikeksi onneksi naisviha ei kuitenkaan ollut liian dominoiva elementti, ja kontekstin takia annoin sen anteeksi. Lisäksi sain selville, että aikaisissa teksteissään Strindberg on muun muassa kritisoinut oman aikansa ruotsalaisen yhteiskunnan perinteisiä sukupuolirooleja.
Yksin (Ensam, 1903)
Tämä teksti oltiin sijoitettu kirjassa ensimmäiseksi, ilmeisesti aiemman julkaisuajankohdan perusteella. Tarinoiden sisäisen logiikan kannalta ajateltuna tämä olisi kuitenkin pitänyt sijoittaa tietenkin vasta toiseksi, Harjannostajaisten jälkeen. Nyt kirjassa käsitellään ensin avioeron jälkeistä yksinoloa, sitten vasta itse eroa.
Hankin tämän niteen alunperin juuri lukeakseni Yksin-tekstin, jota suositeltiin Facebookissa. Koko kirjailija oli minulle alunperin tuntematon, mutta alla oleva, hyvin valittu lainaus herätti mielenkiintoni siinä määrin, että tilasin kirjan itselleni, eikä se pettänyt odotuksiani:
Yksinäisyys on loppujen lopuksi tätä: ihminen kehrää ympärilleen oman sielunsa silkin, koteloituu ja odottaa muodonmuutosta, eikä se jää koskaan tulematta. Koteloitunut jatkaa aiempien kokemustensa varassa ja samalla hän elää telepaattisesti toisten elämää. Tapahtuu kuolema ja ylösnousemus, uusi kasvaminen uuteen tuntemattomaan.
Lopulta sitä hallitsee yksin omaa persoonaansa. Kenenkään toisen ajatukset eivät pidä omiani otteessaan, kenenkään mieltymykset tai oikut eivät rasita minua. Sitten sielu alkaa kasvaa vastikään saavutetussa vapaudessa ja kokee ennen kuulumatonta sisäistä rauhaa ja hiljaista iloa, varmuuden ja oman vastuun tunnetta. (s.31.)
-Näinhän se on. Yksin eläminen on turvallisempaa, koska jos päästät toisen ihmisen lähellesi, annat hänelle samalla mahdollisuuden haavoittaa itseäsi. Asetat pääsi pölkylle. Tai kuten Billy Corgan muotoili asian vuonna 1998, hieman oman avioeronsa jälkeen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti