tiistai 28. tammikuuta 2014

100. blogipostaus: Mieleenpainuvimmat lukukokemukseni





Onpas ollut mukavaa!


Kaikki alkoi, kun satuin lukemaan Jorin bloggauksen suosikkikirjailijani Erlend Loen teoksesta Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa. Kirja oli ollut hieno, ja innostuin kirjoittamaan pitkähkön kommentin Jorille. Valitettavasti en kuitenkaan osannut käyttää kommentointitoimintoa oikein, ja koko teksti katosi (myöhemmin kävin toki kommentoimassa paremmalla onnella). 

Harmistuin kovin turhaan tekemästäni työstä, mutta huomasin, miten hauskaa voi olla kirjoittaa kirjasta, joka on todella inspiroinut. Ajatus oman kirjablogin perustamisesta alkoi itämään. Mietin asiaa joitakin viikkoja, ja tein päätökseni. Torstaina, 25. lokakuuta vuonna 2012 julkaisin ensimmäiset kaksi tekstiäni, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta. Nykyisin lasken kirjabloggauksen rakkaaksi harrastukseksi siinä kuin ratsastuksen ja astangajoogankin. 

Sen lisäksi että rakastan kirjoja, bloggaaminen antaa minulle myös mahdollisuuden purkaa tarvettani kirjoittaa. Päivätyössäni kun en tällä hetkellä juurikaan pääse filosofian maisterin koulutustani hyödyntämään. Vapaa-ajallani toimin kyllä tiedottajana, ja heitän satunnaisesti lehtikeikkaakin, mutta kirjoitushaluja nämä kaksi aktiviteettia eivät kuitenkaan yksinään tyydytä. Niinpä tämän blogin pitäminen on minulle todellinen henkireikä.

Pitkään ajattelin, että "ei tätä varmaan kukaan jaksa lukea", ja siksi en laittanut esille edes "Liity lukijaksi" -toimintoa. Näin asian niin, että kirjoitan lähinnä itselleni, omaksi huvikseni. Ihana Annami kuitenkin hakkeroitui lukijakseni tästä huolimatta, ja niinpä jokin aika sitten rohkaistuin laittamaan myös lukija-toiminnon näkyviin. Lukijoita on nyt 28, kiitos kaikille teille, sekä tietenkin myös satunnaisille kävijöille! On aina mukava nähdä, että joku on käynyt blogissani, ja erityisesti kommentit inspiroivat minua suuresti.


Yhteenveto tähänastisista bloggauksistani


Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogin Anna J:n kehittelemät kirjabloggauskysymykset ovat olleet lainassa muuallakin, joten.. Tässä pientä koontia tähänastisista bloggauksistani Annan kysymyksien teemoja mukaillen ja soveltaen:

Viisi ensimmäistä kirjaa, joista bloggasin:


Onnistuneimmat bloggaukseni

Tämä oli ylivoimaisesti vaikein kategoria, koska olen pyrkinyt hiomaan jokaisen julkaisemani bloggauksen mahdollisimman hyväksi. Monesti käyn vielä julkaisunkin jälkeen täydentämässä, korjailemassa ja viilailemassa tekstejäni. Yleensä oma suosikkitekstini on aina se uusin, viimeksi julkaistu. 

Se, millainen bloggauksesta tulee, on kirjasta ja mielentilastani kiinni. Välillä saatan kirjoittaa hyvin lyhyesti, toisinaan taas kirjoitusintoni riistäytyy hallinnasta, ja tuloksena on päättömän pitkä teksti.

Paitsi tekstin pituus, myös kirjoitustyylini vaihtelee suuresti. Saatan kirjoittaa analyyttisesti akateemisia lähteitä referensseinäni käyttäen, humoristisen kevyesti, tunteella, muiden kirjabloggaajien tekstejä reflektoiden, tai vaikkapa vain kirjaa ihastellen. Kaikki on tilannekohtaista. Yhdestä asiasta pidän kuitenkin kiinni melko tiukasti: välttelen kirjan juonen pitkällistä referoimista, koska tällainen informaatio on helppo löytää muualtakin. Sen sijaan menen mielelläni pintaa syvemmälle, tarkastelen kirjan taustoja, ja pohdin omia reaktioitani teokseen. Tuoreiden näkökulmien löytäminen kiinnostaa.

Tässä listaamani bloggaukset ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Esimerkiksi Tolkien-tekstit ovat pitkiä ja analyyttisiä, kun taas Vadelmavenepakolaisen mainitseminen perustuu postauksessa mukana olleeseen hauskaan kuvaan, joka liittyy kirjan juoneen osuvasti. Isäntä Velhona taas pääsi listalle, koska kyseessä on harvinainen kotiseutukirja, joka ei ole tietojeni mukaan saanut huomiota muissa kirjablogeissa, mutta nauttii täällä verrattain suurta suosiota. 


Näitä kirjoja rakastin:


Kuten listasta huomaa, fantasia ja kekseliäs huumori iskevät parhaiten. Tarina saa silti toki olla surullinenkin, jos siinä on oikeanlaista inhimillistä lämpöä, joka saa minut rentoutumaan ja avautumaan tarinalle.

Nämä kirjat eivät voittaneet minua puolelleen:


Helpoiten ajaudun kirjoittamaan kirjasta negatiivissävytteisesti, jos tarina on minusta liian surullinen, tylsä, tai yksinkertaisesti ikävä. Monesti korostan negatiivisesti kirjoittaessani mielipiteeni subjektiivisuutta, tosin joukkoon mahtuu toki myös selkeitä parannusehdotuksia esimerkiksi juonenkuljetukseen liittyen.

Jostain syystä erityisesti surullisia tarinoita kirjoittavat nuoret suomalaiset naiskirjailijat osaavat työntää jääpuikkoja suoraan sydämeeni: Riikka Pulkkinen, Sofi Oksanen, Inka Nousiainen.. Te muserratte minut. Kerta toisensa jälkeen. En tiedä miksi.

Hämärimmät lukukokemukseni, joista oli myös vaikea kirjoittaa:


Nämä tekstit saivat kommentteja eniten:



Parhaat kirjavalokuvani


Aina luetun teoksen kuvaan ei syystä tai toisesta pysty panostamaan, mutta kirjojen valokuvaaminen voi olosuhteiden suosiessa olla todella hauskaa! Monesti jo lukiessani mietin, millainen tausta ja sommitelma sopisi kirjan henkeen ja kansien graafiseen ilmeeseen. Tässä alakategorioittain joitakin lempikuviani.


Mieluiten kuvaan ulkona luonnonvalossa:



 kanssa onnistuin mielestäni parhaiten. Tolkien on yksi
lempikirjailijoistani, joten hänen kirjojansa 
käsitteleviin postauksiin panostan aina.



Vuonna 1811 rakennettu aitta
sopi erinomaisesti Mielensäpahoittajan
henkeen. Lisäksi värit sointuivat kivasti.



Silmarillion oli minulla mukana viime kesänä
tekemälläni Viipurin risteilyllä. Luonnonvalo 
ja rauhallinen tausta päästivät kannen oikeuksiinsa.



Erityisesti talvisin on kuitenkin usein jäätävä sisälle,
ja oltava luova:



Jules Vernen meriseikkailun kuvausasetelmaa 
pyörittelin tavallista kauemman, mutta kun lopulta
keksin tämän idean, se tuntui heti ainoalta 
oikealta ratkaisulta. Niin yksinkertaista
ja loogista.


kustomoidun läppärin päällä. Eikun siis..
kaukaisessa galaksissa tietysti!



Nikolai Gogolin elämänmakuinen Kuolleet
Sielut pääsi värikkääseen tilannekuvaan.



sointui erinomaisesti yhteen antiikkisen
perintöhuonekalun kanssa. Tuhansia
vuosia vanhaa perinnettä esittelevä,
suurella antaumuksella ja kunnioituksella 
toteutettu kirja ansaitsi arvokkaan taustan.



Lemmikit statisteina:



Sukulaisteni omistama Nasu-kissa 
kissanmintusta konsanaan. 



Pema Chödrönin buddhalaiseen filosofiaan nojaavassa
äänikirjassa käsiteltiin muun muassa ajattelutapaa
nimeltä water-logic. Niinpä 325-litrainen akvaarioni
sopi kansien taustaksi erinomaisesti.


- Kiitokset blogini lukijoille, kirjailijoille, ja kaikille mukaville kirjabloggareille, joihin minun on ollut ilo tutustua <3

14 kommenttia:

  1. Oho minulla ei ollut aavistustakaan, että olin ensimmäinen lukijaksesi liittyjä. Lukijapalkin puuttuminen ei ole este vaan vain hidaste. ;)

    Onpa ensimmäinen kirjabloggauksesikin ollut laadukas. En ole lukenut vielä Eläinten vallankumousta, mutta lukulistalla se kyllä on. Luin viime vuonna 1984:n ja se oli vaikuttava, joten pitäisi kyllä lukea tuo Orwellin toinenkin klassikkoteos.

    Luen muuten juuri The Lord of the Ringsiä. Sain sen vihdoinkin hankittua englanninkielisenä omaksi. Silmarillioninkin ajattelin hakea isäni luota, jotta voisin lukea sen uudestaan. Luin sen kai joskus ylä- ja ala-asteen vaihteessa kerran, mutta silloin kirja jäi hieman etäiseksi. Jospa nyt hieman vanhempana pääsisin Silmarillioniin paremmin sisälle.

    Onnea 100. bloggauksesta! Perusteellisia bloggauksiasi on aina antoisaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annami! =)

      En vieläkään tajua, miten onnistuit liittymään lukijaksi, mutta oli todella hienoa, että teit niin. =)

      Eläinten vallankumous kannattaa lukea ehdottomasti, se on mielestäni nimittäin vielä Vuonna 1984 -teostakin parempi. Tiiviimpi ja napakampi, ja niin kovin osuva.

      Joo, Silmarillion vaatii kyllä oman, kärsivällisen mielentilansa, ja nuorelle se ei välttämättä avaudu. Varsinkaan, jos muut Tolkienin teokset eivät ole tuttuja. Mutta kaiken kaikkiaan se on minusta silti mainettaan parempi kirja, ei niin vaikeaselkoinen, kuin monet sanovat. Kun Tolkienin maailma on muita osin tuttu, voi Silmarillionin kanssa kokea paljon hienoja hetkiä.

      Poista
    2. Bloggerin etusivulla on lukuluettelo, johon on mahdollista lisätä seurattavien blogien osoitteita. Näin onnistuin soluttautumaan lukijaksesi. :)

      Olin kyllä lukenut ainakin TSH:n ja Hobitin, mutta silti Silmarillion ei aivan avautunut. Onneksi voin yrittää uudelleen.

      Poista
    3. Ahaa, se siis käy noinkin! :D Aina oppii uutta. Itse en ole tainnut koskaan liittyä minkään blogin lukijaksi tuota kautta.

      Jään odottamaan Tolkien-postauksiasi mielenkiinnolla :)

      Poista
    4. Heh, minua Annami naurattaa suunnattomasti, että olet onnistunut "hakkeroitumaan" lukijaksi blogiin, jonne ei alun perin ollut tarkoitus ollenkaan päästä lukijaksi :D :D :D Mutta hyvä näin! :D

      Poista
  2. Onnea 100. bloggauksesta ja olipas kiva kooste :)

    VastaaPoista
  3. Onnea hienosta postausmäärästä! Sen kunniaksi :) muistin sinua haasteella: http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/01/haastekysymyksia-ja-vastauksia.html.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset =) Kävin vilkaisemassa linkkiäsi, mutta se ei toimi ainakaan tällä hetkellä.

    VastaaPoista
  5. No voi... kokeilin tuota vielä uudestaan (Firefoxilla ja Safarilla), ja sain sivuni auki. Ethän ottanut lopun pistettä vahingossa mukaan, tässä pelkkä linkki:

    http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/01/haastekysymyksia-ja-vastauksia.html

    VastaaPoista
  6. Joo, se oli se piste. Nyt sain sivun auki. =)

    VastaaPoista
  7. Onnea sadan bloggauksen johdosta! Hauskaa, että innostuit lainaaman ideaani.

    Kuolema venetsiassa oli minustakin todella vaikuttava kirja, kun sen vuosia sitten luin!

    Minun tulee harvoin raahattua kirjoja ulos (ainakaan parveketta kauemmas!), mutta olisi kiva kunnostautua siinä harrastuksessa paremmin, etenkin kesäaikaan. Tuo Satujen valtakunta kuvattuna puunrunkoa vasten on oikein hieno otos! Tausta vihreys on kaunista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sä olet kyllä keksiny erinomaisen konseptin, josta moni kirjabloggari näyttää innostuneen. Kiitokset lainasta! =) Välillä on hyvä pysähtyä tekemään pientä koontia menneestä, siinä voi saada omasta lukemisestaan ja bloggaamisestaan avartavia ahaa-elämyksiä. Lisäksi blogin lukijat saavat kivan tiivistelmän silmäiltäväkseen.

      Kuolema Venetsiassa on tosiaan loistava. Tapa, jolla päähenkilöä kuvaillaan, on niin inhimillinen ja koskettava. Ja Mannin kieli hipoo täydellisyyttä.

      Satujen valtakunta onnistui kyllä kivasti, toisaalta monesti tulee myös varsinkin näin pimeinä talvikuukausina mentyä siitä, mistä aita on matalin, kun luonnonvaloakin on niin naftisti tarjolla; Kuvataan sisällä, ja sitten tuskaillaan salaman heijastusten, ja muiden vastaavien teknisten ongelmien kanssa.

      Kesää odotellessa! =)

      Poista