maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sugar, Jenna Jameson & Hope Tarr





Samantha Jones meets Hurtlocker


Luin Jenna Jamesonin elämänkerran, How to.. Make Love Like A Porn Star (julk. 2004), pari vuotta sitten. Kuten arvata saattaa, maailman ehkä tunnetuimman pornotähden biografia oli varsin mieleenpainuva ja poikkeuksellinen lukukokemus. Niinpä suuntasin välittömästi Amazoneen kun sain tietää, että Jameson on kirjoittanut jälleen uuden kirjan.  Sugar (julk. 2013) oli pakko kokea!

Liian kylmää, liian äärimmäistä

Jos maailman kuuluisin pornotähti kirjoittaa eroottisen, romanttisesti päättyvän romaanin, se ei voi olla kuin hemmetin hyvä, vai kuinka? Niinhän sitä äkkiseltään luulisi. Mutta ei kun ei. Pornossa itsensä henkisesti vammauttanut, umpirikas naispäähenkilö Sarah "Sugar" Halliday kun oli aika vaikea samaistumiskohde, ja myös Sugarin rakastaja, rikas playboy ja sotaveteraani, Cole Canning, tuntui liian sulkeutuneelta ja etäiseltä minun makuuni. Niinpä näiden kahden piikivenkovan ihmisraunion fuck buddy-henkiset kohtaamiset eivät antaneet minulle paljoakaan, vaikka ne olivatkin toki.. hmph ..teknisesti taidokkaita:

The deep throating she'd added at the end would have sent more than a few professional actors over the edge, but not Cole.. By the time he'd finally let himself pop, the sky outside her window was lightening.

Pidin esimerkiksi paljon enemmän juuri lukemastani Katja Ketun Kätilö-kirjasta, mitä seksikohtauksiin tulee. Toisin kuin näyttävyyteen, tekniikkaan ja suorittamiseen keskittynyt Jameson, Kettu osasi luoda kiehtovan yhteyden kahden ainutkertaisen (joskin fiktiivisen) yksilön välille, ja antoi inhimilliselle lämmölle tilaa.

Muutenkin pidän enemmän sellaisista rakkaustarinoista, jotka alkavat tunteista, ja jatkuvat siitä fyysiselle tasolle, eikä toisin päin. Ja juuri tässä on Sugarin ja Kätilön juonikaarien perustavalaatuinen ero.


Minun silmissäni tältä taholta tulleet kohteliaisuudet
eivät ole kovinkaan vakavasti otettavia meriittejä.


Sugarin esikuvaa ei tarvitse kaukaa hakea

Kaiken kaikkiaan totesin Sugar-kirjaa lukiessani, että se on vain laimeahko fiktiivinen toisinto Jamesonin elämänkerrasta. Kaukana oli La mort de l'auteur. Muun muassa seuraavat seikat oli otettu ilmeisen suoraan Jamesonin omasta elämästä:

- Sugar on julkisuuden kanssa taisteleva ex-pornolegenda, jolla koulunkäynti jäi aikoinaan vähiin
- Sugarin isä on poliisi ja äiti kuoli syöpään, kun tyttö oli pieni
- Sugar ei nauti fyysisestä läheisyydestä seksin ulkopuolella
- Sugar on ulkonäöltään Jamesonin toisinto
- Kuten Jameson, myös Sugar kirjoittaa omaelämänkerran
- Sugar haluaa lapsia, kuten Jamesonkin.

Löysin vain pari selkeää eroavaisuutta Sugarin ja Jennan väliltä, tosin nämäkin johtuvat ilmeisesti siitä, että elämänkerran perusteella Jenna ei pidä näistä ominaisuuksista itsessään, ja poisti ne siksi fiktiiviseltä minältään:

- Sugarilla ei ole silikoneja
- Sugarilla ei ole päihdeongelmaa.

Uskonkin, että tämän tarinan kirjoittaminen on toiminut Jamesonille paitsi tulonlähteenä, myös tietynlaisena terapiana. Lukukokemuksena tämä teos jää kuitenkin selkeästi How To.. Make Love Like A Pornstarin varjoon. Totuus on tarua ihmeellisempää.



4 kommenttia:

  1. Voisin vaikka vannoa lukeneeni Jamesonin elämäkerran, mutta edes kirjan kansikuva (googlasin) ei näytä yhtään tutulta. Tämä Sugar jäänee lukematta, sillä minuakaan ei kiehdo tällaiset "väärässä järjestyksessä" etenevät rakkaustarinat. Oliko Sugar kielellisesti Fifty shadesia tasokkaampi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni tuo elämänkerta jäi voimakkaana lukukokemuksena mieleen, kyseessä oli monella tapaa poikkeuksellinen, ja myös melkoisen rankka selviytymistarina. Tämä fiktiivinen tarina taas ei yltänyt iskevyydessään lähellekään samaa tasoa.

      Jep, se on jännä, että kun on itse ehkä enemmänkin sellainen herkkä romantikko, ei tällaisia "panokavereista rakastavaisiksi" -kertomuksia oikein jaksaisi. Sydän ei ole lukemisessa mukana, ja kaikki tuntuu jotenkin tyhjältä.

      Sugar oli kielensä ja rakenteensa puolesta kuitenkin Fifty Shadesia parempi. Esimerkiksi toisteisuutta oli selkeästi vähemmän, eikä juoni ollut niin päättömän huono, kuin E.L. Jamesin tekeleissä.

      Poista
  2. Tuo Jamesonin elämäkerta vaikuttaa kiinnostavalta, mutta tähän Sugariin tuskin tulen tarttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä päätös. Tosin Goodreadsissa Sugaristakin ollaan kyllä pidetty, mutta minuun ei iskenyt.

      Poista