tiistai 11. elokuuta 2015

Alivaltiosihteeri - Virallisuus täältä tähän - Pesunkestävimmät alkkarit 1990-2010, Simo Frangén, Pasi Heikura & Jyrki Liikka





"Emme voi olla nauramatta, kun muistelemme sitä, kun kerrankin teimme 20 vuodessa yli 6000 radiohupailua! Kaikenlaista sitä voikin sattua!"


Jokin aika sitten tein jotain hyvin harvinaista: ostin äänikirjan omaksi, enkä vain normaaliin tapaani lainannut sitä kirjastosta. Kyseessä oli Alivaltiosihteerin Virallisuus täältä tähän -kokoelma (julk. 2010), joka juhlistaa Suomen pitkäikäisimmän sähköisen median huumoriohjelman 20-vuotismerkkipäivää. Tein tämän poikkeuksellisen ostoksen, koska Alivaltiosihteerin sanataituruus nyt vain on aivan omaa luokkaansa, ja Vesa Keskinen kaiken kukkuraksi sattui pyytämään alle kymmenen euroa tästä yli 600-minuuttisesta jättikokoelmasta.

Osa tämän boksin sketseistä oli minulle ennestään tuttuja aikaisemmin kuuntelemastani Virallisesta kirjasta (julk. 1996), mutta suurin osa oli minulle täysin tuoreita, kiitos vuosia kestäneen radionkuuntelulakkoni. Uusista tuttavuuksista muun muassa tämä sketsi toimi loistavasti:

Viime viikolla Radio Suomen luontoäänenä oli punarinta. Nyt ornitologian tohtori Kari Kona esittelee tämän viikon luontoäänen, muutosvastarinnan. Meille kaikille tuttu, ympäri vuoden Suomessa esiintyvä arkinen jurputtaja on tietenkin muutosvastarinta, consevativicus conservativicus. Muutosvastarinta viihtyy vanhoissa poteroissa, joihin se kaivautuu mahdollisimman syvälle. Tavalliselle luonnonkuluttajalle muutosvastarinta näyttäytyy tavallisesti silloin kun se kuulee jonkun uudistuksen tai organisaatiomuutoksen lähestyvän.

Muutosvastarinnan aistit ovat erittäin herkät. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että se pystyy havaitsemaan lähestyvän organisaatiomuutoksen jopa kahdensadan metrin etäisyydeltä. Lintumaailman oudon linnun muutosvastarinnasta tekee se että se ei itse muni, vaan antaa muiden munia ja ilkkuu itse vieressä.

Viimevuosien kuntauudistussuunnitelmat ovat nostaneet maamme muutosvastarintakannan huippuunsa, ja nykyään muutosvastarintoja tavataan niin kerrostalojen yhtiökokouksista kuin työpaikkojen kahvihuoneista. Seuraavaksi kuulemme täysikasvuisen urosmuutosvastarinnan iloista jurputusta keväisessä organisaatiossa: "Ei käy, ei käy, ei käy! Ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan, ei tule onnistumaan! Ei käy, ei käy, ei käy! Ei tuo ennenkään ole toiminut.."

Tämä kymmenen cd-levyä sisältänyt boksi oli lähes täydellinen. Ainoa asia, mikä yllätti minut negatiivisesti, oli aiemmin julkaistusta Virallisesta kirjasta tyystin puuttuneet äänitehosteet, jotka pilasivat osan tämän kokoelman jutuista. Muun muassa erilaiset sireeniäänet, kimeä linnunlaulu ja kaoottinen tehdasmelu lähinnä peittivät sanataituruuden alleen, eivät tuoneet sitä paremmin esille.

Se mitä todella ihailen, on Heikuran, Frangénin ja Liikan tasaisen tuottoisa ja poikkeuksellisen pitkä ura. He ovat tehneet luovaa työtä demokraattisessa kolmen kimpassa jo neljännesvuosisadan ajan, eikä loppua näy. Aivan kuten Josper Knutaskin Virallisuus täältä tähän -kokoelman mukana olevassa vihkosessa toteaa:

Eräässä mielessä Alivaltiosihteeri-ryhmä on ainutlaatuinen: he käsikirjoittavat suurimman osan materiaalistaan yhdessä alusta loppuun. Tämä, että kolme ihmistä (kesälomia lukuun ottamatta) joka maanantai ja tiistai kahdenkymmenen vuoden ajan tapaavat toisensa ja kirjoittavat materiaalinsa yhdessä, on hyvin poikkeuksellista.

Knutaksen mukaan tällaista työskentelymetodia käyttävät maailmalla lähinnä amerikkalaiset sitcomit, ja niissä käsikirjoittajat vaihtuvat yleensä tiuhaan tahtiin. Niinpä on selvää, että Heikura, Frangén ja Liikka muodostavat ihailtavan tiiviin ja pitkäikäisen ryhmän.
- Respect!


P.S.

Tiedätkös muuten, millä tavalla Jari Tervon uutta Kekkos-kirjaa myydään Tampereella?
 - Kyllä minä tiedän.. Onkos likalla Tervon uutta kirjaa myyrä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti